|
KAUKOLAN PITÄJÄSIVUT – PERINNE Kaukolan kansallispukuperinnettä Lähteistä
koonnut Kirsti Salomaa |
|
Muinais-Karjalan
puku
Takaisin ylös
|
Muinais-Karjalan puvuksi nimetty
Kaukolan emännän komea puku on ennallistettu Theodor Schvindtin 1880-luvulla
Koverilan Kekomäestä tekemien hautalöytöjen perusteella vuonna 1952.
Tutkijoiden mukaan haudat ja niistä löytyneet puvun osat, jotka olivat
säilyneet pronssikorujen yhteydessä, ovat 1100-luvulta. Muinais-Karjalan puku
vihittiin käyttöön Kalevala-juhlassa Helsingin messuhallissa 28.2.1952.
Juhlassa pukua kantoi Kaukolan Koverilasta kotoisin oleva Helmi Kelkka
tyttönimeltään Montonen. Puvun OLKAINHAME on tehty tumman
sinisestä neliniitisestä villakankaasta. Hame on kiinnitetty olalta soikeilla
kupurasoljilla, jotka kuuluvat komeaan ketjulaitteistoon. Olkainhameen
vasemmassa sivusaumassa on hameen kankaasta puretut viiden sentin pituiset
hapsut. Hameen helmaa ja olkaimia reunustaa lautanauha, jossa on
rusertavanpunaista, sinivihreää ja kellanharmaata. PAITA on valkeaa, ohutta
villakangasta ja sen hihat ovat suorat ja väljät. HUNTU, jota käyttivät
naimisissa olevat naiset, on pitkä ja runsaasti laskostettu, valkoisesta
hienosta villakankaasta valmistettu kuten puserokin. Laskokset kokoaa takana
hopeainen hevosenkengän muotoinen solki. Kellanharmaasta villakankaasta
tehty, suorakaiteen muotoinen vaippa on kokonaan reunustettu kauniilla
lautanauhalla. Vaipan alareunassa lautanauha on kiinnitetty siten, että kuusi
senttiä pitkät hapsut laskeutuvat kaarevasti sen yli alaspäin. Vaippa
kiinnitetään edessä suurella hevosenkengän muotoisella soljella.
Muinais-Karjalan puvun näyttävin osa on ESILIINA. Se on hienoa kellanharmaata
villakangasta kuten vaippakin. Esiliinan helmaosaan on tehty erillinen leveä
pronssikierukkakoristelu. Pienet 2,5 millimetrin kokoiset kierukat
muodostavat hakaristi- eli vääräpääkuviot. Esiliinan helmassa on hapsut
vaipan tavoin. Esiliinan kiinnitysnauhoina on samaa lautanauhaa kuin
olkainhameessa. Muinais-Karjalan puvun kanssa suositellaan käytettäväksi
nahan värisiä paulakenkiä tai mustia avokkaita. Muinais-Karjalan pukuun kuuluu
runsaasti koruja. Erikoisin on hopealangasta punottu pään koriste, SYKERÖ.
Sitä käytetään hunnun edessä otsalla. Hunnun takaosassa oleva solki samoin
kuin vaipan kiinnittävä solki ovat hopeata kuten myöskin paidan kaula-aukon
sulkeva solki. Kankaalla päällystettyyn tuohiseen kaulanauhaan on ommeltu
hopeaisia koriste-levyjä. Rintakorustoon kuuluvat ketjunkantajat sekä
ketjuja, joista riippuu korvalusikka, lintuaiheinen koriste ja puukko. Hautalöytöjen mukaan on tehty erilaisia muinaispukuja. Jopa samaa mallia noudattavien pukujen valmistustavat saattavat poiketa hieman toisistaan. Kuitenkin eri vuosikymmeninä tehdyt Muinais-Karjalan puvut koruineen ovat yhtälailla käyttökelpoisia ja käyttäjälleen arvokkaita. |
|
Kaukolan kansallispukuperinnettä
Takaisin ylös
|
Kaukolaisilla on vaalittavanaan mahtava
kulttuuriperintö kansallispuvuissaan. Ihailtavia ovat esivanhempiemme taidot
ja kauneudentaju, jotka ansaitsevat arvostuksemme. Kaukolassa kansanpuvut säilyivät
pitkään vanhoillisina ja niitä käytettiin yleisesti vielä 1860-luvulla.
Niissä oli perinteitä jopa esihistorialliselta ajalta. Uusia piirteitä
omaksuttiin kansanpukuun vähitellen, irrallista liiviä eli tankkia alettiin
käyttää tummien vyötäröhameiden kanssa. Perukirjat 1780-1810 luvuilta
kertoivat vaatteiden runsaudesta ja monipuolisuudesta. Erityisen paljon
vaateluetteloissa on mainittu paitoja ja huntuja. Kaukolan kansanpuvut
erosivat naapurialueiden puvuista. Magnus von Wright on maalannut
Kaukolassa kansanpukuja 1860. Hänen maalauksistaan voi nähdä, miten pukuja
käytettiin. Kansallismuseoon kerätyistä pukujen osista on voitu selvittää,
millaisia kaukolaisten vaatteet olivat. Kansallispuvut perustuvat
kansanihmisten vaatteisiin. Kaukolan naisen kansallispuvun
mallin suunnitteli ja piirsi U.T.Sirelius jo vuonna 1921. Kaukolassa kansanpukujen
arvokkaimmat hameet tehtiin kokovillaisesta luonnonmustasta, joskus
tummansinisestä vanutetusta kankaasta. Halvemmat hameet olivat yleensä
puolivillaisia ja väriltään tummanharmaita. Kaikki hameet olivat uutena
vetopoimuttamalla laskostettuja. Helmaa reunusti kelta-punainen nauha tai
joskus punainen punos. Irralliset liivit eli tankit tulivat Kaukolassa käyttöön
vasta 1800-luvulla. Villakankaisten, tavallisimmin tummansinisten liivien
koristeena oli villalankakirjontaa, punaisesta punoksesta tehtyjä koristeita,
keltaisia ja punaisia tupsuja ja "hopeankarvaisia" nappeja.
Vyötärön yläpuolella oli kiinnittimenä valettu vaskinen tai metallilangasta
tehty hakaspari, joka oli ommeltu punaisten verkatilkkujen päälle. Kooltaan
liivi oli niukka, että paidan rintamus jäi reilusti näkyviin ja niin lyhyt,
että se ulottui juuri ja juuri vyötärölle ja paita vilkkui tankin ja hameen
välistä. |
|
Kaukolan naisen kansallispuvut
Takaisin ylös
Kaukolan kansallispuku on ollut yksi
Suomen suosituimmista kansallispuvuista. Moni Kaukolan puku on kulkenut
arvokkaana perintönä seuraaville sukupolville, jolloin sillä on lisäksi
tunnearvoa.
Kaukolan kansallispuvusta on
toinenkin malli, joka on koottu Suomen Kansallispukuneuvoston toimesta vuonna
1990. Tarkistustyön pohjana käytettiin Sireliuksen 1921 kokoamaa mallia ja
vanhimpia Kaukolasta löydettyjä kansanpukuja. Tarkistustyö tehtiin Helmi
Vuorelman aloitteesta.
Perinteisen kansallispuvun valmistus pyrittiin saamaan entistä
tarkemmin vastaamaan Kaukolan kansanpukuperinnettä. Kansallispukuneuvoston
tutkimusten mukaan valmistettiin kansallispuvusta
kansanomaisia esikuvia vastaava mallipuku, jonka kansallispukuraati tarkisti ja
hyväksyi. Kansallispukuun lisättiin HUNTU sykeröineen, palmikot, sukat ja
paulakengät, sarkaviitta sekä vetopuimutettu hame, joka voi olla sininen tai
luonnon musta. Molemmat Kaukolan naisen kansallispuvut ovat arvokkaita pukuja.
Kaukolan 1990 tarkistetun
kansallispuvun HAME on tummansinistä
tai luonnonmustaa villakangasta. Se on helmaan asti vetopoimuttaen laskostettu.
Sinisen hameen helmassa on punainen villanyöri eli koittana ja mustan hameen
helmassa kelta-punainen pirtanauha. Hame on runsas, ulottuen nilkkoihin.
Kansallispuvussa vuodelta 1921 hame on laskostettu.
Kaukolan kansallispuvun paita on
alasellinen, paidan yläosaan on yhdistetty alaosa. Yläosa on tehty kapeasta
kankaasta ja miehustan toiseen sivuun on lisätty kangaskaitaleet, jotka on
yhdistetty toisiinsa olkavarren päältä luonnonvärisellä nyytingillä eli
nyplätyllä pitsillä. Poimutetut hihansuut on reunustettu kangaskaitaleella.
Paidan pääntie on pieni ja pyöreä, sen etuhalkio suljetaan soljella.
Kansallispuvun LIIVI on
tummansinistä täysvillakangasta tai verkaa.
Vuori on luonnonväristä pellavapalttinaa. Koristeena on Kaukolalle
tyypilliset tupsut, napit ja villalankakoristeet. Pääntiellä on säämiskäkaitale
punaisella villalangalla kirjottuna. Tarkistetun puvun liivi on malliltaan
suora, puvussa vuodelta 1921 liivi on vartalonmyötäinen. Hopeanväriset napit
voivat olla aitoa hopeaakin.
Kaukolassa käytettiin 1800-luvun
alussa valkeita nyplätyin pitsein eli nyytingein koristeltuja esiliinoja.
Myöhemmin esiliinat olivat kokonaan valkoisia. Esiliinan pitkät nauhat riippuivat
takana melkein hameen helmassa. Nauhan päissä oli villalangasta tehdyt
sormenpään kokoiset tupsut.
Kansallispuvun ESILIINA on
valkoista pellava- tai puolipellavapalttinaa. Esiliinan helma on koristeltu
nyytinkipitseillä, joista välipitsi on kirjottu sinisillä ja punaisilla
polvekeraidoilla. Helman pitsien välissä on kangaskaistale, johon on ommeltu
tai kudottu punaisia raitoja.
Pienet tytöt kulkivat Kaukolassa
ennen hiukset hajallaan. Pyhäisin punainen nauha eli PINTELI sidottiin pään
ympäri. Varttuneemmat tytöt pitivät pyhinä kapeaa tinanastoin somistettua
verkanauhaa eli säppäliä, joka ulottui pään ympäri. Ripille päässeillä tytöillä
oli pyhäisin päässä sykeröt. Nämä tehtiin kiertämällä ohimoiden yläpuolella
kasvavat hiukset pirtanauhalla kankeiksi piiskoiksi, joista muodostettiin
rengas päälaelle. Sykeröiden päät kiinnitettiin toistensa juureen nauhalla,
joka riippui pitkin selkää. Sykeröiden ympärille voitiin laittaa silkkinauha ja
tinanastainen SÄPPÄLI.
Kansallispuvun kanssa tytöt
käyttävät päässään punaista silkkinauhaa ja varttuneemmat tytöt punaverkaista
säppäliä.
Kun tyttö meni naimisiin, pantiin
läksiäisissä hänen päähänsä sykeröiden päälle HUNTU. Se oli hienointa pellavapalttinaa, mitä kotona osattiin tehdä.
Huntu oli niin suuri, että siihen tarvittiin puolitoista piedintä eli kankaan
leveyttä. Kankaat yhdistettiin toisiinsa ompelemalla hulpioiden väliin
kuviollinen yhdistävä reikäommel eli ”väli”, siten saatiin huntuun lisää
leveyttä. Huntu laskostettiin pienille laskoksille ennen päähän sitomista.
Kansallispuvun kanssa aikuiset
naiset käyttävät valkoista pellavakankaista laskostettua huntua. Perinteen
mukaisesti pukeuduttaessa huntu sidotaan irtosykerön päälle, mikä puolestaan
kiinnitetään hiuksiin.
Kaukolassa käytettiin ennen sukkia
kirkkomatkalla ja juhlissa. Arkisin oltiin avojaloin tai suojattiin pohkeita
sukanvarsilla. Kansallispuvun sukat ovat valkoiset puuvilla- tai villasukat,
jotka kiinnitetään polven alapuolelta nauhalla. Kansannaisen jalkineina oli
luonnonnahanväriset yksipohjaiset paulakengät, jotka nahkahihnalla
kiinnitettiin jalan ympäri. Käytettiin myös mustia pohjattuja kenkiä. Siten
kansallispuvun kanssa voidaan käyttää paulakenkiä tai mustia nauhakenkiä.
Päällysvaatteena Kaukolan naiset
käyttivät ennen pitkiä tai lyhyitä hihallisia sarkaviittoja, kylmimpään aikaan
turkkeja. Räätäli teki viitat lampaanmustasta sarasta ja koristeli ne
säämiskällä, napeilla ja nyöreillä. Kiinnittimenä oli hakaspari. Kansallispuvun
viitta on pitkä. Se ulottuu polven tienoille. Vanhoillinen leikkaus perustuu
suorakulmioihin ja väljyyttä antaviin kiiloihin. Sivukiilojen yläpäässä on
säämiskävahvistus eli rohkamo. Viitan reunoja kiertää punainen villanyöri eli
KOITTANA. Viitan oikeaa reunaa koristaa yhdeksän ”hopeankarvaista” sileää
nappia ja vasenta reunaa nyörisomisteet. Suunniteltua viittaa ei ole vielä
valmistettu eikä tarkistettu.
Kaukolan miehen kansallispuku
Takaisin ylös
Kaukolan miehen kansallispuvussa
HOUSUT ja TAKKI on luonnonruskeaa sarkaa. Takki on väljähkö ja vuoriton, se on
muualta paitsi kauluksesta reunustettu koittanalla eli punaisella
villanyörillä. Siinä on pystykaulus, kauluksen kulmissa ja sivuhalkioiden
juuressa on lankatupsut. Takin taskut ja hihansuut on reunustettu ruskealla
nahalla ja taskunsuut on koristeltu keltaisella ja punaisella kirjailulangalla.
LIIVI on mustaa villakangasta.
Kaulus ja taskut on reunustettu säämiskällä. Muualta se on reunustettu
punaisella koittanalla. Liivi suljetaan vaskisella koukkulukkoisella soljella,
jonka alla on säämiskätilkut.
Valkoinen PAITA on pääntiestä
hieman poimutettu ja kauluksellinen.
Paidan sepalus suljetaan pienellä hopeisella soljella. Miehen päähine on
leveälierinen korkeapesäinen HUOPALÄÄPPÄ, pesän juurta kiertää leveä musta
samettinauha, jossa on kuusi tinasolkea.
Jalkineina
ovat luonnonnahan väriset upokkaat, joiden varren sisään housun lahkeet
sidotaan tai sitten mustat yksinkertaiset kengät. Sukat ovat harmaat tai
valkoiset.
Lähteet:
U. T.
Sirelius, Suomen kansallispukuja I ja II 1921 ja 1922
Ritva
Somerma, Kaukolan naisen kansallispuku, Helmi Vuorelma Oy:n esite
Karjalaisia
kansallispukuja, WSOY 1992
Sylvi
Kauhanen, Kaukolan vanhaa pukuloistoa, Kaukola-kirja 1953
Kuvauksissa olivat: Kirsti Salomaa, Auli Lehtimäki, Ritva
Koskimäki, Aimo Pessi ja Sini Kujala